Kampanjoiden jälkeinen arki

New Yorkin entinen kuvernööri ja amerikkalaisen politiikan vanhempi valtiomies, Mario Cuomo, totesi joskus, että ”Campaigning is poetry, governing is prose”. Hyvin sanottu.

Vaalit ja kampanjat ovat takanapäin. Arki on kuitenkin koko ajan läsnä – myös julkisessa hallinnossa. Julkinen sektori on suurimmaksi osaksi tietotyötä. Kun keskustelee niin poliittisten päättäjien kuin virkamiestenkin kanssa, havaitsee hyvin, miten läsnätyöstä ollaan kiinnostuneita. Kiinnostus kohdistuu ennen kaikkea prosessien ja johtamisen muutokseen. Kaikkein suurin nälkä ymmärtää läsnätyötä on hyvin hajautetuilla organisaatioilla. Sellaisilla, joilla on asiantuntijoita eri puolella maata ja myös maan rajojen ulkopuolella.

Uudistetulla toimistollamme vierailleet toimijat ovat olleet innoissaan. Innostuksen jälkeen esille nousee kuitenkin liuta epäileviä kysymyksiä: ”Mikä on Microsoft työntekijöiden keski-ikä?”, ”Teillä varmaan digi-junnut menee tähän mukaan helposti.”

Meidän noin 250 työntekijän keski-ikä on 41 vuotta. Toki kaikki ovat kiinnostuneita teknologiasta. Ikärakenne ei kuitenkaan estä muutosta missään organisaatiossa.

Toinen yleinen huoli on käyttöönotto. Julkisella sektorilla käyttöönottoon ja koko henkilöstön osaamiseen panostetaan usein liian vähän. Pitää vain uskaltaa. Pitää investoida viisaasti – ihmisten osaamiseen. Tämä ei sovi kaikille. Totta. Niille, joille ei sovi, saattaa olla, että työpaikka on väärä. Sellaisten kannattaa hakeutua uusien haasteiden pariin.

Yleistä on myös kysymys rahasta. Tämä varmasti maksaa hirveästi ja meillä on valtavat säästöpaineet. Kyllä, siinä suhteessa, että pitää investoida, jotta voi säästää. Läsnätyö luo säästömahdollisuuksia, vaikka perimmäinen motiivi onkin vapauttaa luovuus ja murtaa siiloutuneita rakenteita.

?