Olen vaihtelunhaluinen ja ennakkoluuloton. Lähden mukaan helposti uusiin juttuihin. Pääsääntöisesti näin, mutta entä jos en ole itse saanut olla mitenkään vaikuttamassa asioiden kulkuun? On helppo tuntea olevansa uhri, jos kukaan ei ole kysynyt mitään muutokseen liittyvää.

Periaatteessa kannatin alusta lähtien toimistoa ilman omaa työpistettä – samalla kävin omaa muutostuskaani siitä, että menetän työssä olevat säilytystilani lukuisille businesskirjoille, joista en halua luopua, mutta jotka eivät mahdu kotiin. Olen aina julkisesti vastustanut omia työhuoneita, koska ne estävät mielestäni tarkoituksenmukaista kommunikointia työyhteisössä. Minulla oli viimeksi oma työhuone noin vuoden ajan 2000-luvun puolivälissä. Luovuin siitä vapaaehtoisesti jakaakseni sen kollegani kanssa, enkä missään vaiheessa katunut. Hyvä kommunikaatiomme sen kuin parani. Mutta en voi kieltää, että joskus oli helpottavaakin olla omassa kopissaan yksin ajatustensa kanssa.

Muutostilanteessa on aina nykytilaa ylläpitäviä voimia ja toisaalta uutta visiota puoltavia voimia. Jos haluat saada aikaan muutoksen, sinun on pystyttävä kampeamaan yksilö ulos mukavuusalueeltaan ja saatava hänet tempautumaan innostavan päämäärän imuun. Yksi tärkeä keino on osallistaminen ja motivointi.  Usein motivoinnin lisäksi on myös vahvistettava muutosvoimaa ja  estettävä paluu nykytilan mukavuusalueelle, jotta uuden kokeilu voi käynnistyä.

Oman työmme muutosprosessissa olemme monessa vaiheessa kysyneet henkilöstön mielipiteitä ja koonneet poikkiorganisatorisia tiimejä koostamaan tarpeitaan  uudessa työn maailmassa. Ja olemme tarjonneet matkan varrella kokeilupaloja mm. kesäisessä huonekalutestauksessa ja syyskuisessa kick-off –tilaisuudessa, jossa demosimme eri tunnelmaisia tilojamme ja testasimme yhteisiä käytäntöjä.

Miten sinä lähdet mukaan muutokseen – vai lähdetkö?